Home » Opaskoiranpentu » Opaskoiranpentu liittyy laumaamme!

Opaskoiranpentu liittyy laumaamme!

opaskoiranpentu.kuva.

Meillä on odotus loppusuoralla. Uusi perheenjäsenemme saapuu kotiimme ylihuomenna perjantai-iltana. En ole vielä nähnyt pennusta kuvaa, mutta torstai-iltana saamme mennä perheemme kanssa katsomaan pientä labradorinnoutajaa Opaskoirakoululle.

Ja miksi ihmeessä otamme nyt koiranpennun? Eikö kodissamme ole päivisin ihan tarpeeksi pieniä tassuja ja vipeltäjiä 😀 Tätä pitää nyt vähän alustaa. Minä en ole ollut koskaan koiraihminen. Olen pitänyt enemmän kissoista. Meillä on kotona ollut aina koiria, mutta en ole koskaan halunnut omaa koiraa. Sitoutuminen koiraan sen loppuiäksi ei ole tuntunut hyvältä idealta. Aiemmin myös matkustin huomattavasti paljon enemän kuin nykyään, sekin on vaikuttanut ajatuksiini.

Seurakunnan perhekerhossa vieraili viime keväänä kaksi näkövammaista ja heidän opaskoiransa. Heidän kuultuaan minun olevan perhepäivähoitaja, toinen kysyi ottaisinko lisäksi yhden opaskoiranpennun kotiini hoitopennuksi? Otin sen puolivitsinä, mutta menin kuitenkin kysymään aiheesta lisää tilaisuuden jälkeen. Sain kuulla, että opaskoiranpennut elävät elämänsä ensimmäisen vuoden aina tavallisessa perheessä, jotta ihmisiin kiintyminen onnistuisi ja vasta vuoden ikäisenä lähtevät opaskoirakoulutukseen.  Sopivaa kasvattikotia ei ole helppo löytää, sillä perheille on tietyt rajoitukset, mm se, että pentu ei saa olla pitkään yksin kotona. Kasvattikodeista on kova pula ja hän innosti minua ottamaan asiasta enemmän selvää jos se tuntuu yhtään mielenkiintoiselta ajatukselta. Kyllähän se kieltämättä tuntui. Mietin että voisin olla pennun elämässä lyhyen aikaa, enkä sitoutua sen loppuelämän ajaksi, voisin tehdä erittäin mielenkiintoista ja opettavaista vapaaehtoistyötä, oppia koirankoulutuksesta loistavilta ammattilaisilta, saisin hyvin todennäköisesti vuoden aikana upean kokemuksen, voisin antaa lapsilleni ja hoitolapsilleni mahdollisuuden elää pennun kanssa ja oppia kuinka eläinten kanssa kannattaa käyttäytyä, lapset saisivat uuden “ystävän”, kuuntelijan ja leikkikaverin. Tottakai pentuvaihe toisi mukanaan myös paljon haasteita, mutta näinhän se elämässä aina menee. Nyt vaakakupissa alkoikin painaa ne hyvät asiat enemmän.

Selvitin milloin on seuraava pentuinfo ja sitä piti odottaa koko kesä. Syksyllä menin 5-vuotiaan lapseni kanssa pentuinfoon ja se oli sitten sitä myöten selvä. Meille oli tulossa opaskoiranpentu vuodeksi 😀 Tietysti pari pikkujuttua piti vielä selvittää, kuten esimerkiksi mieheni mielipide, sekä hoitolasten vanhempien ajatukset asiasta.

Mieheni kommentoi, että minä teen tässä asiassa mitä haluan, hänellä ei ole mielipidettä puolesta eikä vastaan, mutta hän ei sitä sitten hoida 😀 Tiedän että oikeasti hän on mielissään koirantulosta, mutta ei nyt vain halua sitä liiemmin hehkuttaa 😉 Hoitolasteni vanhemmat taas olivat lähestulkoon yhtä innoissaan pennusta kuin minä. Ilmoitin opaskoirakoululle, että täällä on nyt yksi kasvattiperhe valmiina. Asiat etenivät nopeasti. Sain lokakuun alussa tietää, että meille on tulossa musta narttupentu 27.8.2015 syntyneestä pentueesta ja että pennun luovutus olisi 16.10. Kyllä tulikin kiire alkaa lainata koirankasvatuskirjoja kirjastosta. Tähän mennessä olen lukenut Cesar Millania ja Jan Fennellia. Vielä ennen perjantaita aion lukea Victoria Stillwelliä ja Tuire Kaimion pentukirjan.

Aivan uusi elämänvaihe taas edessä ja otan kaikki lukuvinkit nyt ilolla vastaan!

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.