Home » Kunnioittava vuorovaikutus » Ensimmäisestä pentukoulutunnista suoriuduttu!

Ensimmäisestä pentukoulutunnista suoriuduttu!

Opaskoiranpentu Betty aloitti pentukoulun tänään, päivää vaille 8 viikkoa vanhana. Matka sujui päivällä tehtyjen autoontotuttautumisharjoitusten ansiosta paljon paremmin kuin edelliset automatkat. Ehkä pentu alkaa tottuakin pikkuhiljaa autoiluun. Olimme tunnilta myöhässä vain 5 minuuttia, se on hyvä saavutus tältä porukalta (minä, lapset ja pentu), kun käytäntöjä vähän vielä haetaan.

Betty oli nuorin oppilas. Saimme puolet ajasta yksityisopetusta, sillä pentukoulussa ei ollut tänään ruuhkaa. Kävimme läpi ensimmäisiä päiviä uudessa kodissa ja kouluttaja kysyi miten pentu on sopeutunut meille. En ollut ihan varma mitä siihen pitäisi vastata… miten pentu käyttäytyisi jos se ei olisi sopeutunut hyvin? Ehkä vinkuisi paljon ja olisi levoton? No, minun mielestäni Betty sopeutui hyvin jo ensimmäisenä iltana jos se tarkoittaa rauhallisuutta ja lähelle hakeutumista, sylissä nukkumista, toisaalta iloista leikillisyyttä, sekä sitä, että se ei itkenyt yöllä yhtään… Ruokahalu sillä ei ollut kummoinen, mutta ilmeisesti pentu kuuluu siroon linjaan, joten ruokamäärät eivät vain ole kovin suuria.

Kouluttaja tarkkaili pentua ja se sai kehuja rauhallisuudestaan, maltistaan odottaa herkkupalaa ja ottaessaan sen nätisti. Pentu tuli hienosti luokse, kun sitä kutsuttiin ja siitä pentu sai kovasti kehuja. Samoin itsenäisyys oli sopivaa, se puuhaili ja leikki välillä ihan itsekseenkin. Minulle tuli tietysti valtavan ylpeä olo kun pentua(mme) näin kehuttiin! Hehhee..

Saimme hyviä vinkkejä seuraavien päivien kotona tehtäviin harjoituksiin, mm ruokailutilanteissa ja talutusharjoituksissa. Juttelimme myös Bettylle luontaisesta tavasta pysähtyä ja katsoa minuun ennen ovista sisäänastumista. Se on hieman erikoinen, mutta positiivinen asia, jota kannattaa vain vahvistaa. Syy miksi pentu sen jo nyt tekee ei ole ihan selvä, mutta näin opaskoiran kuuluukin myöhemmin toimia, joten tapa vahvistetaan kehuilla ja herkkupaloilla.

Hetken päästä sisälle tuli kaksi muuta oppilasta: Valtavan paljon isompi “jo” 3kk vanha pentu ja jättiläismäinen noin vuoden vanha uros. Betty oli ihmeen rohkea ja oli menossa ison uroksen luokse jatkuvasti. Kouluttaja epäili sen mahdollisesti näkevän siinä niin paljon emonsa piirteitä. Ensimmäinen iso musta koira, jonka se näki erottamisen jälkeen…. Kouluttaja ohjasi pennun vähän kauemmas herkkupalan avulla. Tilanteesta poisnostamista ei hän oikein suosittele, ettei pennulle tule tunne, että tilanteessa on jotain pelottavaa. Rohkeus ja uteliaisuus ovat hyviä asioita, mutta kun pentu on vielä niin hirveän pieni verrattuna täysikasvuiseen urokseen, yksi tassun läpsäytys voisi saada pennulle aikaan ilmalennon.

Lopuksi leikattiin yhden tassun kynnet. Tässä vaiheessa pentu oli jo aivan nukahtamispisteessä. Omat lapseni olivat viihtyneet pentukurssilla hyvin, pelasivat ja painivat vuorotellen. Mutta nyt väsymys alkoi näkyä etenkin pienimmässä. Äidin huomio oli ollut melkein kokonaan pennussa ja kotiinlähdön hetkellä hän ei ollut pukemisesta enää tippaakaan samaa mieltä. Tilanne ei näyttänyt kovin hyvältä kun mietin miten tästä nyt suht nopeasti selviämme…. En ehtinyt kauaa asiaa pohtia kun ammattimaiset koirankouluttajat näyttivätkin jo kyntensä myös ammattimaisina lasten viihdyttäjinä! Kouluttaja teki ehdotuksen josta 2-vuotias ei voinut kieltäytyä ja voi miten hänen silmät loistivat kun sai kouluttajan avustuksella sammuttaa kaikki valot koulutushuoneesta! Matkalla autolle kouluttaja leikki vielä lasteni kanssa hippaa. Autoon mennessä kiukku alkoi uudestaan, mutta siellä meillä olikin sitten paremmin aikaa jatkaa keskustelua ja päästiin lopulta yhteisymmärrykseen. 5-vuotias taas sanoi paluumatkan aikana, että ne aikuiset oli kyllä aika kivoja! Voi että miten hyvä olo voikin tulla siitä kun toinen aikuinen saa lapseni hymyilemään hetkellä joka omasta mielestäni alkoi näyttää jo kriittiseltä, ja osasi tehdä sen vielä niin taitavasti.  Kiitos hyville kouluttajille siis tilannetajusta ja herkkyydestä myös lasten kanssa!

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.