Home » Opaskoiranpentu » Miten kohdata pieni koiranpentu?

Miten kohdata pieni koiranpentu?

Tervehtiminen

Betty on nyt 9 viikkoa vanha labbispentu ja oman perheen jäsenten tullessa sisään, se odottaa rauhallisena silittelyjä ja hellyydenosoituksia. Se ei hypi, hauku, ei riehu, vaan odottaa. Siinä ei ole taikuutta, se vain tietää, että ainoastaan rauhallisesti käyttäytymällä saa rapsutuksia ja pääsee ihan lähelle kasvojamme (mikä koiran mielestä on se kaikista rakastavin tervehtimistapa). Vieraiden tullessa kotiimme tilanne onkin sitten aivan erilainen 😀 Pentu tietää, että vieraiden kohdalla hyppiminen ehdottomasti kannattaa, ihmisethän oikein innostuvat siitä ja riehumisen kautta saa aina vain enemmän silittelyjä ja rapsutteluja! Loogista 😀 Suloisen koiranpennun hyppiminen ei vieraita juuri haittaa, koska se on joka tapauksessa niin hellyyttävä (ja tänä syksynä ei ole ollut kurakelejäkään).
Muutaman kuukauden kuluttua Bettyn hyppiminen vasten voi kuitenkin jo vähän haitata. Se saa silloin helposti lapset kumoon ja itkemään ja aikuisten housut ja takit rapaan ja loskaan. Ja se on täysin meidän omistajien vika, ei vieraiden, jos emme tätä asiaa pennulle opeta.  Tällä viikolla harjoittelemme koiranpennun ja vieraiden kohtaamista. Kiitos kaikille jo etukäteen kärsivällisyydestä ja siitä että pentua ei voikaan enää huomioida heti.

Tuire Kaimion Pentukirjassa on hyvät ohjeet pennun kohtaamiseen: Ensimmäinen vaihe on palkita pentu vain rauhallisuudesta. Kun sisäänastuessa pentu tulee riehumaan ja hyppimään sinua vasten, pentua ei saa huomioida millään tavalla. Ei tervehtimistä, ei silittelyä, ei torumista, ei edes katsekontaktia. Jos pentu silti hyppii kovasti, voit kääntää sille selkäsi. Mutta välittömästi sillä hetkellä kun pennun neljä tassua pysyvät maassa, kumarru nopeasti pennun puoleen ja tervehdi sitä ylitsevuotavan sydämellisesti. Paras olisi jos saat kasvosi aivan pennun lähelle, jolloin sen ei tarvitsisi enää yrittää hyppiä lähelle kasvojasi. Pikkuhiljaa pentu ymmärtää, että myös vieraiden ihmisten kanssa paras palkinto tulee rauhallisuuden myötä.

Tutustuin vähän aikaa sitten lempeään ja luonnonmukaiseen koirankouluttamiseen keskittyvän KIVA team yhdistyksen puheenjohtajaan Kirsi Ruuskaseen. Meillä oli tosi hyvä keskustelu lasten ja pennun kohtaamisesta tavalla, jossa kaikille osapuolille jää tilanteesta hyvä tunne. Jos tapaa pennun ensimmäistä kertaa ja huomaa, että pentu onkin vähän ujo, eikä uskallakaan tulla heti luokse tutustumaan, silloin tervehtiminen on vähän erilaista:

– kyykisty (tai neuvo lastasi kyykistymään) maahan,
– käänny vähän sivuittain (se viestittää ettet halua uhata pentua),
– katso pennun ohi (silmiin tuijottaminen voi tuntua pennusta uhkaavalta)
– ja ojenna kämmenselkäsi nyrkissä pennun eteen kuonon alapuolelle, jotta se voi haistella sinua.

Näistä kaikista eleistä pentu tietää, että olet tullut hyvissä aikeissa ja häneen voi luottaa. Kun koira on uskaltanut tulla haistelemaan, voit sen jälkeen rauhallisesti silittää sitä leuan alta tai kaulan sivulta (ei koskaan pään päältä, koska käsi voi näyttää pennusta silloin uhkaavalta). Jos koira itse kääntää selän rapsuttelijalle, niin silloin voit silitellä myös selästä.

Lapsille on tosi hyvä opettaa tällainen lähestymistapa pienten ja isompienkin koirien kanssa. Sillä voidaan välttää pelot molemmin puolin ja opetetaan lapsille koirien ystävällistä kohtaamista kielellä jota koira ymmärtää.

 

 

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.