Home » Opaskoiranpentu » Miten opaskoiranpentu eroaa tavallisesta koiranpennusta?

Miten opaskoiranpentu eroaa tavallisesta koiranpennusta?


Opaspennunliivi

12 viikkoinen Betty-pentu näki eilen koko sisaruslaumansa ensimmäistä kertaa emosta ja sisaruksista erottamisen jälkeen. Voi sitä iloa ja riemua! Lähes tunnin ajan keltaiset ja mustat pennut jaksoivat juosta koirakoulun toimistolla toistensa perässä, painia, leikkiä ja riehua! Jälleennäkeminen oli ikimuistoinen, ainakin meille! Kun pennut olivat saaneet leikkiä tarpeeksi sydämensä kyllyydestä, ne otettiin syliin ja oli aika rauhoittua. Sitten käytiin hoitoperheiden kuulumisia läpi. Yhtenä aiheena oli opaskoiranpennun ja vieraiden ihmisten kohtaaminen. Ajattelinkin kirjoittaa sen pohjalta vähän ajatuksia, miten opaskoiranpentu eroaa tavallisesta koiranpennusta ja miten kohtaamiset pennun kanssa esim kadulla on hyvä hoitaa. Toivottavasti siitä on jollekin hyötyä 🙂

Opaskoiranpentu ei ole koskaan oma koira, vaan Opaskoirakoulun omistama ja asuu hoitoperheessä vain vuoden. Sen jälkeen pentu lähtee testeihin ja jos kaikki menee hyvin, se muuttaa koululle ja aloittaa noin vuoden kestävän koulutuksensa. Jos se ei läpäise testiä, sitä tarjotaan muuhun työkoirakäyttöön, esimerkiksi tulliin, vankilaan tai poliisille. Jos koira kuitenkin pääsee opaskoiratestistä ja koulutuksesta läpi,  se työskentelee silloin eläkeikäänsä asti näkövammaisen arvokkaana, rauhallisena ja viisaana apuvälineenä. Koira työskentelee vain silloin kun sen päälle puetaan valjaat, vapaa-ajallaan se on ihan tavallinen kotikoira, eikä sen tarvitse silloin ihan aina kättäytyä hillitysti.

Opaskoiranpennun valmentautuminen tulevaan työtehtäväänsä alkaa 8-viikkoisesta pennusta lähtien. Pentuvuoden aikana sen on määrä oppia kaikki tavallisen kotikoiran käyttäytymisäännöt sekä lisäksi vielä joitakin erityisiä taitoja. Pennun ensimmäisen vuoden koulutus ei kovin paljon eroa tavallisen kotikoiran opetuksesta, mutta sen edistymistä seurataan tarkasti ja on tärkeää että se oppii määrätyt asiat hyvin vuoden aikana. Tukea opetukseen saa aina maksutta Opaskoirakoululta.

Tavallisia taitoja, joita pennun on opittava ovat luoksetulo kutsusta, jätä-käsky, seuraaminen kauniisti, hihnassa kulkeminen, ruuan odottaminen, ovissa kauniisti kulkeminen (antaa ihmisen mennä ensin) ja ihmisten rauhallinen tervehtiminen. Pentu ei saa maata sohvilla tai sängyllä,  eikä se saa kerjätä. Nämä asiat ovat tietysti monelle kotikoirallekin ihan tuttuja asioita, mutta eivät ole kaikille ns. pakollisia. Opaskoiranpennulle ne ovat kuitenkin kaikki tärkeitä asioita jo heti ensimmäisten kuukausien aikana. Kaikille pennuille on hyvä opettaa myös tutustuminen rohkeasti eri paikkoihin ja tilanteisiin pentuvaiheessa. Opaskoiranpennulle se on erityisen tärkeää, jotta siitä kasvaa rohkea ja luottavainen. Koulutuksen on oltava erityisen lempeää, jottei pentu saa turhaan pelkoja tai traumoja eri tilanteita tai ihmisiä kohtaan.

Tietyt asiat poikkeavat kuitenkin tavallisen koiranpennun koulutuksesta. Normaalisti koiranpentu matkustaa auton takaosassa tai valjaissa. Opaskoiranpennulla on kuitenkin “oikeus” matkustaa kuskin viereisen penkin jalkatilassa. Sen on hyvä tottua kyseiseen paikkaan pienestä pitäen, sillä näkövammaisen kanssa se matkustaa autossa ja bussissa aina tällä paikalla. Muita eroja on mm se, että opaskoiranpennun kanssa ei saa koskaan leikkiä vetoleikkejä, eikä sille saa heittää palloa tai keppiä. Vetoleikit saattaisivat vahvistaa sen johtajuusvaistoja ja lelunheittoleikit taas voisivat aiheuttaa myöhemmin sen työuralla näkövammaisen kanssa yllättäviä vaaratilanteita. Se voisi lähteä esimerkiksi kovaa vauhtia jalkapallopelistä karanneen pallon perään jättäen sokean yksin.

Näkyvin ero tavalliseen koiranpentuun on ehkä kuitenkin se, miten opaskoiranpentuun kuuluisi suhtautua kaupungilla, kauppakeskuksissa ym julkisissa paikoissa, joissa se harjoittelee kulkemista hoitoperheen tai kouluttajan kanssa. Parasta olisi, jos opaskoiraa tai opaskoiranpentua ei noteeraisi millään tavalla. Työssään aikuisen opaskoiran on oltava todella rauhallinen ja keskittynyt, eikä koiraa saisi koskaan häiritä sen työskentelyn aikana. Pienestä pennusta lähtien aletaan harjoittelemaan ihmisten rauhallista kohtaamista ja ohittamista, jolloin pennulle alkaa pikku hiljaa muodostua tapa jättää vieraat ihmiset enimmäkseen huomiotta.

Mutta mistä tietää onko tietty pentu opaskoirakoulutettavana vai ei ja saako pentua lähestyä vai ei? No, monet kysyvät normaalistikin taluttajalta saako koiraa silittää. Jos kyseessä on opaskoira, eikä silitys ole suotavaa, taluttaja varmaankin kertoo syyn, että pennun kanssa harjoitellaan ihmisten rauhallista ohittamista tms. Jos tervehtiminen ja silittäminen on OK, opaskoiran hoitaja tai kouluttaja kertoo miten pentua voi lähestyä. Osa opaskoiranpennuista käyttää harjoitusliiviä, joka kertoo kyseisen pennun harjoittelevan tulevaa tärkeää tehtäväänsä varten.

Sitten vielä kuulumisia: Betty sai eilen pentukoulussa ensimmäisen harjoitusliivinsä!  Pian hänet saattaa siis vielä helpommin bongata Kauklahden kylältä, kirjastosta, Espoon keskuksen kauppakeskuksista tai muista julkisista paikoista. Meille saa hymyillä ja vilkuttaakin! Mutta älkää tykätkö huonoa jos Bettyä ei saa silittää 😀
Mukavaa viikonloppua!

Opaspennunliivi
Opaspennunliivi

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.