Home » Kiintymysvanhemmuus » Mikä on haastavinta (talvisessa) päivässä?

Mikä on haastavinta (talvisessa) päivässä?

Lounasaikaan istumme usein asukaspuiston ruokapöydän ääressä siistissä rivissä. Minä, 5-vuotias, 2-vuotias ja kaksi 1-vuotiasta. Pienimmillä on ruokalaput ja kaikilla lautaset ja lusikat edessä. Kaikki syövät, kaikilla on nälkä.  Kuulen ihania kehuja, miten lapset syövät nätisti ja siististi. Ja tottakai minulle tulee hyvä mieli siitä, että kaikille maistuu. Mutta en voi onnitella itseäni siitä. Tiedän, että hoitopaikassa lapset nyt vain yleensä oppivat hirveän nopeasti käyttämään lusikkaa ja syömään itse. Ja nälkäkin usein on, eikä lapsi hoitajalle välttämättä halua näyttää ärsytystään samalla tavalla kuin omille vanhemmille. Voisin kuvitella, että tunnelma olisi erilainen, jos kaikki neljä olisivat minun omia lapsiani ja olisimme olleet omassa kodissamme 😀

Mutta kyllä niitäkin hetkiä on, milloin onnittelen itseäni ansaitusti hyvän suorituksen jälkeen. Esimerkiksi silloin, kun todella kovalla pakkasella olen huolehtinut neljän lapsen pukemisesta ja kuljettamisesta vaunuilla ja kantorepulla asukaspuistoon ja sieltä takaisin. Kaksi viikkoa sitten se sujui näin:

pakkaspäivä

(tämä kuva otettu leudompana päivänä)

Pakkasta on -26, se on paljon, mutta en halua olla enää kotona. Päätän uhmata kylmyyttä ja lähteä asukaspuistoon, jonne on n.20 minuutin kävelymatka. Operaatio alkakoon. Vanhin pukee itse, tarkistan vain, että hänellä on tarpeeksi päällä. 2-vuotiaalle puen villahaalarin, siniset villasukat, punaiset villasukat, isot raidalliset villasukat ja niiden päälle vielä yhdet villasukat. Laitan toppahaalarin alaosan hänen päälleen. Sen jälkeen ruskea kypärämyssy, tummansininen villakauluri, vaaleanpunainen fleecehuivi mummotyyliin (eli keskikohta ylös päälaelle, siitä sitten reunat alas posket peittäen edestä ristiin ja taakse solmien) ja  koko komeuden päälle oranssi fleecemyssy. Pieni hanska yhteen käteen ja toinen toiseen, päälle paksu hanska, ja sama toiseen käteen. Topatut kädet toppapuvun yläosan läpi, vetskari kiinni ja asetan lapsen lattialle odottamaan tai annan luvan mennä isoveljen kanssa ulos. Seuraavaksi 1-vuotiaat. Pienimmälle laitan eniten vaatetta, koska hän matkustaa tämän matkan takin päällä katonrepussa. Harmaa villahaalari, sen päälle raidallinen fleecehaalari, sitten villasukka, toinen, kolmas ja neljäs ja lopuksi sukkien päälle vielä toppakankainen tossu. Sama toselle puolelle: villasukka, toinen, kolmas, neljäs ja toppatossu. Käteen pieni hanska, sen päälle lehmännahkainen ja villainen rukkanen. Samat toiseen käteen. Topatut jalat ja kädet toppapuvusta läpi. Valkoinen kypärämyssy, ohut tuubihuivi niin, että vain nenänpää ja silmät jäävät näkyvin. Paksumpi raidallinen kypärämyssy päälle. Topatut kädet ja jalat toppahaalarin läpi ja vetskari kiinni. Laitan hänet odottamaan lattialle. Viimeiselle lapselle vaatteet: Villahaalari päälle, sitten käteen pikkuhanska (kyllä tätä jatkuu koko tämän kappaleen 😀 ), toiseen käteen pikkuhanska, sitten lampaankarvatumppu pikkuhanskan päälle ja paksu tumppu myös toiseen käteen. Villahaalari päälle ja molempiin jalkoihin villasukat. Seuraavaksi lämmin toppahaalari.  Jalkoihin talvikengät, joiden lampaankarvavuori on vielä hyvässä kunnossa ja pitää lämmön. Päähän paksu raidallinen kypärämyssy ja ohut napakka tuubihuivi, joka peittää kaiken paitsi nenänpään ja silmät. Koko komeuden päälle vielä paksu tuubihuivi. Nopsaan itselle päälle omat toppavaatteet, pipo, kaulahuivi, villasukat, hanskat ja kengät. Sitten nostan 1-vuotiaan selkään ja napsaisen kantorepun soljet kiinni. Vien eväät, vaihtovaatekassin ja viltin rattaisiin. Nostan toisen 1-vuotiaan rattaisiin lämpöpussiin. Hengitys huuruaa. Nostan 2-vuotiaan pienen neuvotteluhetken jälkeen lämpöpussiin ja laitan viltin vielä päälle. Toinen yksivuotias keikkuu selässä – Hyvä, kaikki on valmista. Pyydän 5-vuotiaan pihaleikeistä mukaan ja hei! Me pääsemme matkaan! Kaksostenvaunuilla ylämäet ja lumikinokset 1-vuotias edelleen selässä. Painoa kuormassa on arviolta 40kg. Olen iloinen, etten ole luvannut kenellekään tarkkaa perillesaapumisaikaa.

Määränpäässä huomattavasti nopeampi laukkujen ja lasten purku- ja riisuutumisoperaatio. Lapset ovat pysyneet lämpiminä, mutta kellään ei ole hiki. Villasukkia oli sopivasti. Kun lapset vilahtavat leikkimään ja pääsen teekupposen ääreen, onnittelen itseäni hiljaa mielessäni rankasta fyysisestä suorituksesta. Olen itsestäni ylpeä ja nautin hetkestä.

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.