Home » Kunnioittava vuorovaikutus » Äiti, poika ja aktiivinen kuuntelu

Äiti, poika ja aktiivinen kuuntelu

Äiti, poika ja aktiivinen kuuntelu

Äidillä ja teini-ikäisellä pojalla oli tulehtuneet välit. Perheen tytär sai kuunnella päivittäin äitinsä valituksia siitä, miten poika haistatteli hänelle, ei tehnyt kotitöitä, ei puhunut omista asioistaan ja oli muutenkin ärsyttävä. Äiti oli surullinen ja epätoivoinen, eikä oikein enää tiennyt, miten saisi välit poikaan paremmiksi. Veli taas valitti siskolleen, kun ei voinut ikinä jutella äitinsä kanssa mistään, koska sai aina pelätä äidin reaktiota ja lyttäämistä. Lisäksi jatkuva nalkutus kotitöiden tekemisestä oli latistanut pojan intoa tehdä niitä enää ollenkaan. Hän koki lopulta helpommaksi vähentää kanssakäymisen äitinsä kanssa minimiin.

Tytär kuunteli ja yritti ymmärtää molempia osapuolia. Hän muisteli omaa lapsuuttaan, jossa perheen sisäinen vuorovaikutus ei ollut kovinkaan esimerkillistä. Tytär ei halunnut toistaa samoja virheitä kuin äitinsä ja luki kirjoja mm rakentavasta vuorovaikutuksesta. Eräänä päivänä äidin valittaessa taas puhelimessa tyttärelleen pojan kurjaa käytöstä, tytär tajusi, että hänhän voisi koittaa kertoa äidilleen aktiivisesta kuuntelusta. Tuskin siinä mitään menettäisi. Yllätyksekseen äiti alkoikin kuunnella. He keskustelivat aiheesta pitkään. Tytär toivoi, että ajatus aktiivisesta kuuntelusta ja toista kunnioittavasta vuorovaikutuksesta jäisi hautumaan äidin mieleen.

Kahden viikon kuluttua tytär jutteli niitä näitä veljensä kanssa. Veli sanoi yhtäkkiä, että on ollut tosi mukavaa, kun äiti on ollut pari viimeistä viikkoa ihan erilainen: “Ei tiuski ja räyhää, vaan puhuu ihan kuin ihmiselle”. Kotitöitäkin oli kuulemma ollut ihan kiva tehdä, kun niistä sai kiitosta ja kehuja. Veljen mukaan tämä oli ihan uusi piirre äidiltä.
Seuraavana päivä äiti soitti tyttärelleen, ja kertoi, miten mukavaa on, kun ei tarvitse enää jatkuvasti riidellä pojan kanssa. Perheen sisäinen vuorovaikutus oli muuttunut dramaattisesti.

Sellainen tarina! Kuulostaa ihan Disneyn kiiltokuvasadulta!
Tositarina tämä kuitenkin on, ihan täältä Suomesta ja tältä syksyltä.

Aktiivinen kuuntelu on voimakas työväline ihmissuhteissa. Viestintäkouluttaja Oili Valkila tiivistää hyvin Puhekulma-blogissaan: “Aktiivinen kuuntelu on tietoinen päätös keskittyä täysin toisen kuuntelemiseen. Kuuntelija päättää pitää mahdolliset omat mielipiteensä, asenteensa ja ennakkoluulonsa pinnan alla ja täysin poissa tilanteesta. Hän pitäytyy avoimena toisen ilmauksille tavoitteenaan saada mahdollisimman tarkka ymmärrys siitä, mitä toinen haluaa sanoa. Kun siinä onnistuu, toinen tuntee tulevansa kuulluksi. Tunne on syvällinen ja vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta. Jos aktiivisen kuuntelun taito olisi yleisempi, suuri osa työelämän tai parisuhteen riitoja jäisi käymättä.”

Esimerkkejä aktiivisesta kuuntelusta voi lukea tämän blogin “Kirppismyynnit ja lapsen surun kohtaaminen” sekä “Aktiivinen kuuntelu 1-vuotiaan kanssa” -kirjoituksista.
Aktiivisesta kuuntelusta voi lukea myös kirjastosta saatavasta Thomas Gordonin Toimiva perhe -kirjasta.

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.