Home » Kunnioittava vuorovaikutus » “Sinä haluat mennä ulkokengillä sohvalle leikkimään”

“Sinä haluat mennä ulkokengillä sohvalle leikkimään”

Nallet2

Aktiivista kuuntelua tänään perhepäivähoidossa:

Hoitopäivä oli lopuillaan ja 2v. lapsi laittoi ulkokengät jalkaan. Tepasteli sitten niillä kengillään olohuoneessa ja eteni määrätietoisesti isoa valkoista sohvaa kohden. Sanoin hänelle, että ulkokengillä ollaan eteisessä ja ohjasin hänet takaisin eteistä kohden. Lapsi hermostui minulle ja alkoi toistamaan: “Ulkokengissä sohvalle leikkimään! Ulkokengissä sohvalle leikkimään! Ulkokengissä sohvalle!!!”
Hän ei siis pitänyt sääntömuistutuksesta yhtään, koska jokin mielenkiintoinen leikki sohvalla ulkokengät jalassa oli nyt vahvasti hänen toiveenaan.

Laskeuduin kyykkyyn hänen eteensä ja muistutin häntä siitä, että ulkokengissä ei voi täällä sisällä leikkiä, kun lattia ja sohvakin voivat likastua. Tällä lauseella ei ollut minkään valtakunnan vaikutusta, lapsi itki ja toisti edelleen haluamaansa.

Oli paras jatkaa aktiivisella kuuntelulla.
“Sinä haluat mennä ulkokengillä tuonne sohvalle leikkimään.”
Lapsi rauhoittui, katsoi minua silmiin ja sanoi: “Joo.”

“Sinusta se on hyvä idea.”
“Joo.”
“Sinulla on hienot ulkokengät ja ne on varmaan tosi mukavat jalassa.”
“Joo. Ne on hienot”
“Niillä on kiva kävellä”.
“Joo.”
“Sinä haluat vielä leikkiä?”
“Joo, vähän aikaa leikkiä.”
“Kuule, mitä jos tehdään sinun äidille yksi yllätys?”
Lapsen silmät kirkastuu: “Joo!”
“Laitetaanko näiden sinun ulkokenkien lisäksi vielä ne haalaritkin jalkaan ja kun äiti astuu kohta sisään niin hän näkee sinut heti tässä eteisessä leikkimässä?”
“Joo!!”

Niin tehtiin. Laitettiin ulkohaalari ja ulkokengät, otettiin pari lelua eteiseen ja jatkettiin leikkiä hetkisen aikaa, kunnes lapsen äiti tuli hakemaan lasta.

Tämä oli taas hyvä case lapsen ajatusten huomioimisesta, kuuntelusta ja ymmärtämisestä. Tässä en oikeastaan edes käyttänyt tunteiden sanoitusta, vaan ihan vain aktiivista kuuntelua. Aktiivisessa kuuntelussa pointtina ei ole minun oman mielipiteen esille tuominen, vaan lapsen kuuntelu.

Muistutin häntä kyllä alussa yhteisistä säännöistämme. Mutta sillä ei ollut positiivista vaikutusta lapsen tunnetilaan sillä hetkellä. Jollekin lapselle pelkkä säännöistä muistuttaminen olisi riittänyt ja asia olisi ollut sillä selvä. Tässä tapauksessa se sai kuitenkin lapsen ärsyyntymään entisestään. Hoitopäivä oli jo lopuillaan ja alkoi varmaan jo väsykin painaa. Positiivinen  vaikutus ja reaktio tuli vasta, kun oikeasti kuuntelin hänen ajatuksensa ja sanoitin ne ääneen: “Sinä haluat mennä ulkokengillä tuonne sohvalle leikkimään.”

Minusta on kiehtovaa, miten niinkin yksinkertaisella asialla kuin aktiivisella kuuntelulla voi olla niin voimakas positiivinen vaikutus ristiriitatilanteisiin.

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.