Home » Kiintymysvanhemmuus » Minä tarvitsen läheisyyttä

Minä tarvitsen läheisyyttä

Yhdellä hoitolapsistani on poikkeuksellinen kyky tunnistaa ja ilmaista tunteita itsessä ja muissa. Hän puhuu omista tunteistaan, surusta ja ikävästä ja pohtii myös toisen tunteita: ”Onkohan sillä paha mieli sen takia kun….?” Hän osaa käyttää ilmaisussaan minä-viestintää toisen komentamisen sijaan: ”Minua ärsyttää kun tuo seuraa minua koko ajan.” Hän rohkaisee ja antaa positiivista palautetta vieruskavereille: ”Hyvä kun sanoit tuon ääneen, niin sitten Marika kuuli sen.”

Hän muistuttaa minua lupaamistani asioista kohteliaasti, ei syyttäen tai vihaisesti:  ”Marika, sinä sanoit, että me olemme lähdössä kohta ulos.” (-> Aivan, hyvä kun muistutit, todellakin nyt meidän pitäisi olla jo pukemassa, joten korjataas nämä leikit!)  😉

Samoin hänellä on hyvät taidot omien rajojen pitämisessä ja muiden rajojen kunnioittamisessa. Kun hän haluaa lelun toiselta lapselta, hän useimmiten kysyy kohteliaasti: ”Saanko lainata tätä?”, hyväksyen myös kieltävän vastauksen. Hän sanoo tiukasti ”Ei, en halua” jos jokin asia ei hänelle sovi, mutta on tarvittaessa valmis keskustelemaan ja neuvottelemaan.

Tiedän, että tämä lapsen kotona puhutaan ja keskustellaan paljon tunteista, toiveista ja tarpeista eri tilanteiden suhteen ja miten asiat vaikuttavat eri ihmisiin. He ovat käyneet Toimiva perhe -kurssin ja käyttävät sen oppeja arjessa. Lapsen omassa persoonallisuudessakin on paljon pohtivuutta: reagoiminen eri asioihin on hänellä yleensä maltillista. Tuntuu siltä kuin hän ehtisi luonnostaan aina hetken miettiä ennen tilanteisiin reagoimista. Ainakin täällä hoidossa 🙂 Ympäristö ja lapsen oma persoonallisuus ovat auttaneet häntä tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa. Näitä taitoja osaavat kyllä monet pienet lapset. Mutta poikkeuksellista tässä lapsessa minusta on se, miten hyvä itsetuntemus hänellä on. Tämä lapsi oli yhtenä iltana kotona saanut kovan raivokohtauksen (kyllä, voimakkaitakin tunteenpurkauksia tarvitaan!), ja pitkään jatkuneen itkun ja huudon jälkeen lapsi oli saanut sanottua äidilleen nämä sanat:

”Minä tarvitsen läheisyyttä.”

Miten viisas voi pieni ihminen olla. Hän osasi tunnistaa vihan, kiukun ja turhautumisen alla olevan tarpeen  ja hänen kohdalla tuossa tilanteessa se oli läheisyydentarve. Ja uskalsi sanoa sen ääneen. Tämä lapsi on kaksivuotias.

Kuinka moni aikuinen tunnistaa syvemmät tarpeet voimakkaiden tunteiden alla ja puhuu niistä ääneen?

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.